TAIJAN HIMPPE

OMIA RUNOJA Hautajaiset 4.2.1998 Musta esirippu laskeutuu Esitys on p��ttynyt Aika sammuttaa N�ytt�m�n valot Vain yksi Viel� kotonakin itkee Surullista loppua Kuihtuneita kukkia Kauan sitten Sammutettuja savukkeita Jyrkk� risti Kallion kielekkeell� Valmiina vapisemaan Lopulta kaatuuko? Ja hautajaissaattue Hajoaa koteihinsa Avaamaan Olutt�lkkej��n Itse��n s��lim��n Eiv�tk� h�nt� muistamaan 10.2.1998 mit� min� mist��n tied�n liioin ymm�rr�n mik� min� olen teille vastaamaan miss� ollaan kun maailmaan v�syt��n miksi min� teille synneist�ni vastaamaan ja maailma puhaltaa huurua pakkasaamuun lumi p�lly�� t�hdiksi taivaalle vain min� yh� hangella istun ja etsin itse�ni noista miljoonista kimaltavista pisaroista taivaankannen katon reunalla 22.2.1998 taas kerran seison t�ss� anteeksi turhuuttani en saa en olemassaoloani miksi iltaisin aina pimeys laskeutuu yh� pime�mp�n� eik� aurinko en�� koskaan nouse katson mustaa jokea kaukana kurjet lent�v�t, minua mukaan kutsuvat ja otan askeleen kilahtavat kahleeni s�rkev�t minut tunnelin suulle istumaan ja he nauravat sormella osoittavat vaikka ennen sanoivat lukittujen ovien taakse sulkevat avaimet virtaan hukuttavat minut pimeyteen tukehduttavat ja nauravat niin ivaa syd�mens� t�ynn� minun kyyneleeni kastelevat kylm�� kivilattiaa virtaavat pitkin ik�v�n palelluttamia poskia ja aivan turhaan sinist� huurua pime��n puhaltaa ja ahdistunut syd�n ly� yh� harvempaan aina vain harvempaan kai joskus lopettaa? Kysyy itselt��n Y�n lapsi turhuuttaan 30.12.1998 taivas halkaisee rikki repii lasta jo niin monesti raiskattua lapsi niin kylmiss��n polkuaan etsii vaikka orjantappurapensaiden l�vitse kulkee jos vain jonakin y�n� kun taivas nukkuu saa lapsi kostaa sammuttaa viimeisenkin taivaan liekin vain y�ss� itkuun pillahtaa lapsi, ihmisen lapsi ja rotuaan vihaa ja kylmyytt� saavissaan sis�lle kantaa ja syd�n, ihmissyd�n vastauksia etsii lapsi syd�n kainalossaan rohtunutta el�m�� pakenee eik� kukaan kuule kun pedot y�ss� hiljaa huutavat el�m�� tallovat rakkauden viljaa niitt�v�t varastoihinsa piilottavat ikiajoiksi varastavat niin lapsi jatkaa kulkuaan ihmetellen kaikkea suurta, salaista tikkunekulta maistuvaa tuskaa seh�n se on se suuri tarkoitus ja illan tullen lankeaa ristin varjo ylle maan ja lapsi is�n syliin kiipe�� j�� uinumaan aina uudelleen ahdasta porttia aukaisemaan 17.1.1998 Sadulle taas lehdet j�tt�� puut riisuu alastomuuteen taas kylmyys hiljaa hiipii lasta pient� riipii illan tullen itkuun purskahtaa hiljaisuuteen kuiskaa y�h�n varovasti huokaisee -koti, miss� olet? Pimeyteen taas Eksynyt katoaa Ly� syd�nt� sirpaleiksi Vasten sateen kastelemaa Surun mustaa asfalttia Niin tyhj�n� itsest��n Kaiken antaneena Ei kuitenkaan riitt�nyt Sinun silm�t kuin lasihelmet Sammuneet pikihiiliksi Vain el�m�n takapihalta Pakotiet� paratiisiin P�iv�st� toiseen etsit Vain yhten� niist� Harmaista �ist� Onneen kompastut Huomaat ne tuhannet Ja taas tuhannet Hymyilev�t kasvot ymp�rill�si K�perryt l�mpim��n syliin On lapsi tullut vihdoin kotiin Onnellinen hymy arpisilla kasvoilla Opettelee lapsi sanaa �iti Oikein lausumaan Nostaa rakkaus lapsen Tuulen ylle juoksemaan Ja avaruuden aavoille Saa j��d� tanssimaan Lasihelmet nousee Taivaalle t�hdiksi Valaisee tumman y�taivaan El�m� hypp�� talven yli Ja kev��n vaalentama taivas Tuoksuu lumikukkasille 19.1.1998 lika painaa syntisen p��t� alas niin pelottaa, pelottaa likaa oksentaa syntinen el�m�n ojanpientareella nyt sataa, sataa lika tuhrii syntisen veriset kasvot piilottaa perhonen lankeaa, lankeaa lian veitsi syntisen hukuttaa ja pelastaa, pelastaa lika kutsuu rinnalle syntisen oitis sarvip�� kiiruhtaa niin pelottaa, pelottaa lika syntist� vainoaa 20.1.1998 tuuli ujeltaa korvissa jotka ovat kuulleet niin paljon pahaa eik� kukaan muu kuule? Lapsi vain kasvaa Kuten katkeruus Lapsen sis�ll� K��nn� avainta hiljaisuuden Ruosteisessa lukossa Auta! Lika kuin aalto Pyyhkii h�nen ylitseen Muuttaa pieniksi toukiksi Aamukasteisille kukille Jossain avaruuskilometrien takana R�j�ht�� t�hti Ja syntyy perhonen El�� kirjavan hetken Mutta lian v�ri On j��nyt sen siipiin Ei voi nousta lentoon Tukehtuu vain Hukkuu omaan saastaansa Ja putoaa Sinne miss� huuto On hiljaisuutta Mink� t�ytt�� Loputon itkevien sielujen Verenpunainen kuilu Ulkona tuulee taas En saa unta Kohta alkaa Loputon painajaismeri Pime� yritt�� vietell� nukahtamaan En voi Silmi�ni ummistaa En saata nukahtaa Taas verisest� maasta uneksimaan Tuskanhuutojani avuttomana kuuntelemaan Milloin loppuu painajaiset Milloin saatan rauhassa lev�ht�� Tuuli lakkaa tuulemasta Lakkaa pilvi satamasta Pime� nouse valoksi t�n� y�n� Yht� turha on pime�n lasta Kehottaa pime�st� uneksimasta Tahtoo pelko pime�n kanssa aina K�si k�dess� alttarille saakka Pimeys mene pois V�isty auringon tielt� Katoa takaisin maan uumeniin Huku saastaasi J�t� minun sieluni rauhaan? Ole kiltti? Katson kun ymp�rill�ni Alituisesti vallitseva kaaos Sy�, hitaasti nielee Kitaansa kaiken ymp�rilt�ni Yksin�isyys laulaa ��net�nt� lauluaan Lauluaan ikuisesta kaipauksesta Pedot minua vain kiert�v�t Nilkkojani purevat Ja saapuu illan tullen Petollisen levollinen y� Sulkien minutkin Pime��n harsoonsa Aivan pian on aika Aika antaa j�lleen Veren ja kyyneleiden Vuolaasti virrata Toisiinsa sotkeutua Hiljaisuus kaivaa ��nett�myydess� Kauneudelle syv�� hautaa T��ll� kukat lakastuu ja Kuolema tanssii valssia Kuun kanssa Pimeys minulle ruoskan Aamiaiseksi antaa Ja maailma her�� J�lleen uuteen pimeyteen Viel� luurankojen juodessa Graalinmaljasta Viimeist� Ehtoollisviinin tilkkaa Kun vois Menneen eilisen muistot Lastata kaarnalaivaan Ja l�hett�� tuon laivan puroa pitkin tulevaisuuteen ja kun her�is p�iv��n uuteen l�yt�isi laivan ja kipe�t muistot sen katsoisi niit� pienen hetken sitten heitt�isin ne ilmaan ja hymyilisin aivan hiljaa 27.7.1998 tule sade kun kutsun sinua tule minut kappaleiksi repien tulethan sade kun nimesi huudan pienin� pisaroina minuakin pistele tule pian sade minut mukanasi vie auta minua unohtamaan sade �l� aivan viel� mene vain hetkeksi edes j�� minua, janoista kasvia parantamaan 29.7.1998 min� orpo pieni naakan poikanen min� tuulessa heilun en vain opi lent�m��n olen n�hnyt jo p�iv�t 16:a vuoden silti astun askeleeni kuin sata vuotta ois jo syntym�st�ni kulunut aika kiihdytt�� kulkuaan vaikka ei minnekk��n ole menossa ja min� tipahdan jonnekin mist� en tied� olen niin vanha vanha ja v�synyt kaipaan sit� nuoruutta joka on t�ss� eik� olemassakaan pelk��n varjoa se on suuri kotka joka nielaisee naakan poikasen se oli el�m�n varjo joka minunkin ylitseni pyyhk�isi 2.8.1998 en min� sinua kaipaa en sinua tarvitse ja j�lleen her��n taaskin sinua muistelen ei minua ik�v� vaivaa silti aamuisin her��n toivon sinusta unta n�hneeni olen sinut jo unohtanut soitan kasettisi puhki yrit�n sinut niist� vierelleni her�tt�� sinun hajuvetesi pirskottelen pitkin tyhj�n kylmi� huoneita ja sinun tuoksusi t�ytt�� ne l�mm�ll��n ja vihdoin ymm�rr�n vain sinut minusta tunnen nyt k�sit�n ilman sinua ei ole mit��n minua vain tyhj�� joka mielett�m�sti kaipaa tule takaisin ja puhalla minut ilmaasi hengitt�m��n 1.8.1998 MAISSINKASVI maissinkasvi kaunis kasvoi keskell� peltoa maissinkasvi kaunis hiljaa huojui tuulessa �in ja p�ivin tuulessa huojui maissinkasvi kaunis huojuen kasvoi korkeammalle kohosi vaan maissinkasvi ruma ja pieni juuressa toisten kauniiden oli maissinkasvi kateellinen katsoi surusilmill��n keltaisilla maissint�hkill��n ojenteli se onnettomana multaisia juuriaan vierell��n maissinkasvi surullinen pienenp��kin viel� pienempi teki valonpuutteesta kuolemaa tuo maissinkasvi surullinen itki maissin makeita sirpaleita taipui maissipelto kohti aurinkoa hohti taivaalle kultaisena laidalla peltojen siin� mist� mets� alkaa vaani kiilt�vine hampaineen karhu suuri ja n�lk�inen tarrasi maissin varteen ahnaasti lipoi karhu huuliaan silloin l�i ilmaan laukauksen tulipiippu hirmuinen singahti luoti karhun poskeen huutaen ja karjuen siihen pellon reunaan kuolla kupsahti maissikauppias Jokinen kuin tomaatti on punainen heilautti pyssyn olalleen ei liion kuullut h�n eik� kukaan muukaan kuinka maissipelto vihre�n keltainen helpotuksesta huokaisi mutta illallis aikaan maissikauppias Jokinen tyrkk�� maissia grilliin poloiset el�v�lt� k�rist�� aurinko laskee maissinlapset unohtaa maissinkasvit kaunoiset tuulessa huojuvat taivasta kohti kurottavat sadetta j��v�t odottamaan ei minulla ole mit��n ei jalansijaa johon astua huominen ei lupaa mit��n eik� menneisyys anna toivoa sielu piirt�� tyhj�� ympyr�� olen vain niin kyll�stynyt iltaisin pelk��m��n ett� pimeys saa tiet�� minun taas t�n��n salassa itkeneen tyhj��k�? Turhaako? Siin�k� se on Nukkuu totuus Kylm�ss� y�ss� Ette te Jotka Istutte l�mpim�ss� Keitti�ss�nne Pelk��tte pime�� Lasin tuolla puolen Voi ymm�rt�� Siis �l� K�y esitt�m��n Tiet�v�si Millaista on minulla Joka �isin k�yn Y�h�n makaamaan Ja ikkunanne alle Min� vihdoin nukahdan Darkness Like a shadow It walks behind me Like the memory Of my painfull life It won`t leave me alone In my dreams I can Hear that scream And in my head I can Hear that laugh Darkness That walks in my shadow Covers me with filth Darkness , Will it never leave me alone? Darkness, Will ever daylight come?